Tänään olimme muutaman seurakunnan työntekijän ja vapaaehtoisen kanssa kevätharavointitalkoissa Mariantyttärien luona Luonnonmaalla. Paikka oli kuvankaunis ja sinne saapuminen oli kuin astumista hektisestä arjesta rauhantyyssijaan. Aloitimme päivän hartaudella heidän kappelissaan, jossa en ollutkaan aikaisemmin käynyt monista aikeista huolimatta. Ovi aukeni ja astuin sisään. Kappeli oli kaikessa vaatimattomuudessaan puhutteleva. Pyhän läsnäolo tulvahti vastaan jo ovella - mieli hiljeni ja rauhoittui välittömästi. Tätä ei tapahdu edes kirkossa. Joissakin paikoissa sitä vain huomaa jo ovesta sisään astuessaan, että Pyhä on läsnä tavalla, joka synnyttää laulun ja yhtäaikaa mykistää kaikki äänet. Usein kun tällaista tapahtuu, kyseessä on paikka, jossa rukoillaan jatkuvasti tavalla tai toisella. Kappelin reunalla paloi nytkin esirukouskynttilä jokaiselle talkoolaiselle. Meitä oli ajateltu jo ennen kuin olimme edes saapuneet paikalle. Vietimme hetken yhdessä ja astuin muiden kanssa ulos aurinkoon vielä äsken laulamaamme laulua mielessäni tapaillen. Ihastelin sisar Janinan ja sisar Elisabetin auringossa kylpevää puutarhaa. Kevätkukkia nousi maasta joka paikassa. Jostakin syvältä nousi tietoisuuteen Raamatun kohta: "Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut." (Laul.l. 2:12)

Yllä oleva valokuva on otettu Mariantyttärien puutarhassa.